Suoraan [sisältöön] [valikkoon]

Aira Samulin

Taiteilija

Ferdinand von Wright (1822-1906): Taistelevat metsot 1886, öljy kankaalle,
124 x 188,5 cm

Tämä taulu vie minut lapsuuteeni ennen sotia. Silloin isäni, joka sitten kaatui sodassa, oli vielä olemassa. Asuimme Hyrsylän mutkassa, muiden viipurilaisten mielestä keskellä korpea. Isä oli sotilashenkilö ja komennettu rajavartiostoon. Siellä minä synnyin. Isä oli hyvin luontorakas ja hän harrasti metsästystä. Meillä oli usein teeri- tai metsopaisti pöydässä – muistan että puhuttiin kuusikiloisistakin metsoista.

Kävimme paljon metsässä poimimassa sieniä ja marjoja. Kerran marjamatkalla näimme metson soitimella ja se oli hurjaa taistelua, mieletön ääni kuului. Näky oli pikkutytölle voimakas kokemus. Toisen kerran olimme tulleet niin lähelle metsoa että se lähti lentoon siitä melkein vierestä. Oli kuin helikopteri olisi noussut, niin uskomaton kohina tuli sen siivistä. Me säikähdimme, mutta metso tietysti sitäkin enemmän. Tämä taulun tilanne näyttää kesymmältä kuin luonnossa. Kun kaksi urosta – on ne vaikka kukkoja tai taistelukaloja – tappelee reviiristä tai naaraasta tosissaan, se voi joskus päättyä jopa toisen kuolemaan.

Minuunkin siiryi luonnonrakkaus ja nyt minulla on oma Hyrsylän Mutka. Sen olen rakentanut lapsuudenmuistoille, jotka ovatkin ihmisille hyvin terapeuttisia. Minulla on lelumuseo, jossa käy paljon myös iäkkäitä ihmisiä, veteraaneja ja eläkeläisiä, joille tulee näkemästään lapsuus mieleen. Maitokannun kuvio, vanha nalle tai nukke voi olla tuttu, se koskettaa syvälle lapsuuden muistoihin ja sytyttää dementoituneeseen vanhukseen elämää. Luulen, että ihmiset käyvät luonani juuri näiden muistojen vuoksi. Teen tavallaan vanhustyötä. Samalla tavalla taideteokset näyttelyssä pysäyttävät luokseen, joku pidemmäksikin aikaa. Nyt juuri tässä teoksen äärellä ymmärrän, että jos taideteoksesta tulee tällainen ihana tunnelma mieleen, niin se on saavuttanut yhden tarkoituksistaan, ja sekin on terapeuttista.

Vaikka maalaus ei olisi näin komea ja upea, olisin aiheen puolesta valinnut sen silti. Myös lapsuudenkodissani oli tämän öljyvärikopio, mutta se jäi tietenkin sodan jalkoihin. Huutokaupasta onnistuin saamaan samanlaisen myös Hyrsylän Mutkaan.

Teksti on toimitettu haastattelusta Ateneumissa kesäkuussa 2005.