Suoraan [sisältöön] [valikkoon]
Kokoelmat > Moniääninen Ateneum > Laura Ruohonen

Laura Ruohonen

Näytelmäkirjailija

Ilja Repin (1844-1930): Professori Ivanovin muotokuva 1882, öljy kankaalle, 58,5 x 48,5 cm.

Olin päättänyt, että teos josta kirjoitan olisi suomalaisen taiteilijan tekemä, mieluiten naisen, eikä missään tapauksessa realistinen. Mutta professori Ivanovin muotokuva tuli väliin. Se ei tee vaikutusta häkellyttävällä kompositiolla, ennennäkemättömillä väreillä tai aiheella, vaan päinvastoin kätkemällä kuvataiteellisen luontonsa: Ilja Repinin Professori Ivanov on ällistyttävän lähellä kirjallisuutta.

Maalausta lukee kuin suurta venäläistä romaania. Se herättää samanlaisen halun kysyä, ymmärtää ja ottaa selville, mistä pohjimmiltaan on kysymys, professorin elämässä ja elämässä yleensäkin. Professorilla on huolimattomasti kiedottu side ranteessaan. Mitä on tapahtunut, mistä haava on tullut? Harhalaukaus, viikate, onneton rakkaus vai typerä onnettomuus? Miksi professori välttelee katsetta? Onko hän huoliin tai väsymykseen nääntymäisillään? Miksi taiteilija piinaa häntä maalaamalla muotokuvan juuri nyt, tällaisella hetkellä? Miksei voitu odottaa? Keitä muita juttuun on sekaantunut?

En tiedä professorista mitään. Ateneumin väki yhtä vähän. Silti hahmo on tuttu, portti Dostojevskin, Tsehovin ja Tolstoin maailmaan, jossa ihminen väsymättä kysyy itseltään, mikä on elämän tarkoitus, miksi elämme huonosti, kun voisimme elää hyvin, miksi on olemassa turhaa kärsimystä ja niin vähän rakkautta – ja kuitenkin on elettävä, jaksettava, istuttava tuolissa ja lähdettävä aamulla töihin.

Satutettu, arkinen professori sopii huonosti 2000-luvulle, maailmaan jossa pitää pärjätä, hoitaa asiansa ja olla onnellinen turhia filosofoimatta. Ivanov on heikko ja väsynyt ja silti hän säilyttää ihmisarvonsa ja salaisuutensa. Se on lohdullista. Se on kapinaa. Vaikka nykytiede pilkkoo ihmisen yhä pienempiin yksiköihin, geenikartoittaa ja analysoi viimeiseen hiukkaseen, jotain jää aina tavoittamatta. Jokainen kantaa itsessään kohtaloa, salaisuutta, ihmistä itseään suurempaa.

"Jokaisessa ihmisessä on huone, johon vain hänellä itsellään on avain."

                            - Kuningatar Kristiina (1626-1689)