Monte Carlo

Monacossa sijaitsevan Monte Carlon katuradan sopivuudesta F1-autoille väännettiin kättä jo 1960-luvulla. Pari vuosikymmentä myöhemmin Nelson Piquet vertasi Monacossa kilpailemista helikopterin lentämiseen olohuoneessa. Monacon kapea katurata on auttamatta vanhanaikainen nykyaikaisille kilpa-autoille. Tästä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - ruhtinaskunnan kaduilla kaasuteltava GP on useimmille kauden kohokohta.

Monacon ratakartta

Monacon sanotaan erottelevan jyvät akanoista, sillä vaativa katurata ei anna pieniäkään virheitä anteeksi. Legendaarinen Ayrton Senna juhli voittoa ruhtinaskunnassa kuudesti, mutta sai kokea myös Monacon karumman puolen keskeyttäessään 1988 ulosajoon selvästä johtoasemasta. Sennan voittoennätys on yhä Michael Schumacheriltakin rikkomatta. Schumi ja Graham Hill ovat yltäneet viiteen voittoon Monacossa.

Alberto Ascari ajoi vuonna 1955 Monacon satama-altaaseen. Hän oli ohittamassa Stirling Mossia, mutta ajoi shikaanin suoraksi. Rataa reunustivat tuohon aikaan kaiteiden sijaan pelkät heinäpaalit, joiden läpi Ascari rymisteli mereen. Ascari pääsi irti autostaan ja ui rantaan. Hän ei loukkaantunut vakavasti rytäkässä. Paul Hawkins toisti tempun vuonna 1965. Hänkään ei loukkaantunut vakavasti.

Maamme-laulu on soinut Monacossa kilpailun jälkeen kolme kertaa. Keke Rosbergin riskinotto palkittiin vuonna 1983 suomalaiskuljettajan lähdettyä kostealle radalle kuivan kelin renkailla. Mika Häkkinen puolestaan kaasutteli paalulta voittoon mestaruusvuotenaan 1998. Häkkinen kuvaili voittoa uransa hienoimmaksi, ja Monacon GP onkin varmasti juuri se kilpailu, jonka voitosta suurin osa F1-kuljettajista unelmoi. Kimi Räikkönen oli puolestaan täysin ylivoimainen Monacon kaduilla 2005.

Monacon GP on myös katsojille ainutlaatuinen kokemus, sillä missään muualla autojen vauhti ei näy yhtä konkreettisella tavalla kuin kapeassa betonirännissä. Vaikutelmaa tehostavat talojen seinistä kaikuvat moottoriäänet. Ratakierrokselle antaa oman leimansa myös tunneliosuus.

Paalupaikan sanotaan olevan Monacossa kuin puoli voittoa, sillä ohittaminen radalla on lähestulkoon mahdotonta. Monacossa on silti nähty vuosien varrella jännittäviä kilpailuja. Yllätykset ovat aina mahdollisia, sillä hidasvauhtinen katurata vaatii autolta erilaisia ominaisuuksia kuin tavalliset moottoriradat. Yksi mahdollinen ohituspaikka on ensimmäinen mutka, joka on kylläkin tiukempi kuin miltä se näyttää. Toinen ohituspaikka on tunneliosuuden jälkeinen shikaani. Mirabeau-mutkan jarrutuksessa voi myös yrittää ohi.

Puhdasverinen katurata on käytössä ainoastaan GP-viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa Monte Carlon radalla ajettiin vuonna 1929. Rata on vuosien aikana säilynyt jokseenkin alkuperäisessä muodossaan, vaikkakin pieniä parannuksia on tehty noin kymmeneen otteeseen. Viimeisimmät parannukset koskivat varikkosuoran leventämistä sekä uima-allasalueen toisen s-mutkan ja La Rascassen välistä osuutta. Muutokset mahdollistavat kovemman vauhdin ajettaessa sisään La Rascasseen.

Monacon GP:n 2006 aika-ajon lopussa Michael Schumacher parkkeerasi autonsa kömpelösti juuri Rascasse-mutkaan estääkseen muita kuljettajia lyömästä hänen aikaansa. Schumin aika-ajosuoritus hylättiin ja hän joutui starttaamaan kisaan viimeisestä lähtöruudusta.

Vaikka Monacon rataa pidetään vaarallisena, kuolemantapauksia GP:ssä on tapahtunut vain kahtena vuonna: 1962 kuoli yksi ratahenkilökunnan jäsen ja vuoden 1967 kisan aikana menehtyi Italian Lorenzo Bandini.

Rataennätys: 1.14,439 (Michael Schumacher, Ferrari, 2004)

> Radan viralliset nettisivut