Vainajan kasvojen kohdalle asetettu hiilenkappale ajoittuu vuoteen 1000 eli viikinkiaikaan, samaan aikaan kuin hautaan laitettu lyhyempi miekka.

Lyhyempi miekka (Z-tyyppi) ajoittuu miekkojen tyyli- ja muotoluokituksen mukaisesti aikavälille 950-1050 ja pitempi ristiretkiaikainen miekka (tyyppi XI) aikavälille 1050-1200. Haudassa on siis kahteen eri esihistorialliseen aikajaksoon kuuluvaa esineistöä ja itse vainaja on kuollut keskiajalla.

Varmasti 1300-luvun alussa Hämeessä on tehty ristiretkiä ja käännytystyötä. Voi kuvitella että käännytystyö ei ole ollut kovin yksinkertaista eikä kertaluonteista, kertoo tutkija Simo Vanhatalo Museovirastosta. 

Mielenkiintoista on miten pakanuuden ajan esineistöä on sitten kerätty samaan hautaan.

- Simo Vanhatalo

– Hämmentävää tuloksissa on nyt kolmen eri ajanjakson löytöjen olo samassa haudassa, miten siinä sekoittuvat pakanallinen ja kristillinen aika sekä nyt ajoitettu varhaiskeskiajan kuolinaika.Jo kaivausten aikana ihmetyttivät kahden aikakauden miekat. Nyt tuntuisi, että kahdesta miekasta pitempi olisi vainajan miekka, ja että hän olisi ehkä itse käyttänyt sitä. Mielenkiintoista on miten pakanuuden ajan esineistöä on sitten kerätty samaan hautaan. Varmasti 1300-luvun alussa Hämeessä on tehty ristiretkiä ja käännytystyötä. Voi kuvitella että käännytystyö ei ole ollut kovin yksinkertaista eikä kertaluonteista.

Kuinka harvinaista on, että kristilliseksi katsottavaan hautaan on tuotu myös pakanuuden ajan esineitä?

– Muutamia vastaavia tiedetään. Lähin on Janakkalassa Kernaalanjärven toisella puolella, missä ruumishaudan arkussa oli kannen kohdalla keihäänkärjet. Löytö on ajoittamaton, mutta ilmeisesti sekin keskiajan puolelta. Myös Ylöjärveltä tunnetaan kristillisen ajan haudasta vanhaa esineistöä. Muut Janakkalan hautalöydöt, kuten keihäänkärki, kirves ja puukko vaativat lisäselvittelyjä, että ovatko nekin vanhemman ajan hauta-antimia, toteaa Simo Vanhatalo Museovirastosta.

Ruumishauta miekkoineen on harvinainen ja historiallisesti kiinnostava

Harrastajat löysivät Janakkalan Hyvikkälästä ristiretkiaikaisen ruumishaudan marraskuussa 2013, ja Museovirasto aloitti paikalla kenttätutkimukset välittömästi.

Vainaja oli säilynyt melko hyväkuntoisena, ja kahden eri aikakauden miekan löytyminen samasta haudasta on poikkeuksellista. Vainajan päällä oli suurikokoinen ristiretkiajan miekka ja sen päällä pienempi viikinkiajan miekka. Vanhempi miekka vaikutti kertaalleen palaneelta, jolloin se saattaa olla peräisin esikristillisen ajan polttohautauksesta.

Ennen uusia tutkimustuloksia Museoviraston tutkijat olivat saaneet käyttöönsä hyväkuntoisesta kallosta tomografia- eli kolmiulotteisen mallin piirtävän viipaleröntgenkuvauksen tuloksia. Niiden mukaan vainaja oli saanut takaraivoonsa elinaikana parantuneen viiltohaavan sekä pistomaisen reiän lähelle korvaa. Muinaisen miekkamiehen hampaat olivat hyvässä kunnossa ja luussa oli runsaasti kalsiumia, mikä viittaa hyvään ravintoon ja terveyteen.

Tiedot vanhimmista ristiretkistä ovat hyvin epävarmoja

Ennakkoon tutkijoiden toiveena oli, että hautalöytö toisi lisätietoa esikristillisen ja kristillisen ajan taiteesta sekä nykyiseen Suomeen tehdyistä ns. ristiretkistä.

Perinteisen ajattelun mukaan Ruotsista tehtiin 1100-luvulla Varsinais-Suomeen sotaretki, jota ryhdyttiin kutsumaan ensimmäiseksi ristiretkeksi. Toinen ristiretki suuntautui sisämaahan Hämeeseen noin vuosina 1238 tai 1249. Ruotsalaiset tekivät kolmannen ristiretken Karjalaan vuonna 1293. Tanskalaiset ovat saattaneet tehdä vastaavia retkiä Suomeen 1100- ja 1200-luvuilla.

Myös ulkomaiset tiedotusvälineet ovat uutisoineet laajasti hautalöydöstä sen erikoisuuden takia. Löytöalue Janakkalassa on ollut keskeistä ja vaurasta rautakauden Hämettä.

Lähellä löytöpaikkaa on Hakoisten linnavuori, jota on arveltu sekä rautakauden linnavuoreksi että uusien vallapitäjien ensimmäiseksi tukikohdaksi Hämeessä. Hakoinen saattoi olla nykyistä Hämeen linnaa edeltäneen linnoituksen tai linnan paikka.

Tutkimukset jatkuvat

Haudan esineistön ja vainajan kallon tutkimukset jatkuvat edelleen. Keväällä saadaan vielä yksi radiohiiliajoitus haudan yläosan palaneista luista. Parhaimmillaan analyysit voivat kertoa paljon lisää miekkamiehestä: hänen kuolinsyynsä, käyttämänsä ravinnon, ehkä jopa viimeisen aterian sisällönkin sekä myös alueen, jolla hän on liikkunut ja asunut.