Sodankylän elokuvajuhlilla nähtiin tänään dokumentti Ulvilan murhatapahtumista. STT:n haastattelussa ohjaaja Pekka Lehdolla itsellään on selkeä kanta tutkinnan epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka hän korostaakin, että yleisö saa itse ratkaista, mitä todella tapahtui Ulvilassa 1. joulukuuta 2006. Tunkeutuiko taloon vieras tappaja ulko-oven lasin kautta vai lavastiko Anneli Auer kaiken?

- Satakunta on noita-aktiivista aluetta. Murhan tapahtumaseuduilla poltettiin vuonna 1673 kolme naista. Auerin tapauksessa kyse on modernista noitavainosta, ohjaaja kärjistää.

- Toivon todella, että dokumentti nostaa keskusteluun poliisin ja syyttäjän toimet. Ei meillä pitäisi murhia näin ratkaista manipuloimalla perheen lapsia ja muokkaamalla todisteita sopiviksi, Lehto syyttää.

Vajaan puolentoista tunnin elokuvassa seurataan useiden vuosien ajan tutkintaa ja eri oikeusasteiden pallottelua Anneli Aueriin liittyvissä rikosjutuissa.

Miehensä murhasta alioikeudessa kahteen otteeseen langetettu elinkautinen lähti äskettäin hovioikeuskierrokselle. Toisessa jutussa Auer sai seitsemän ja puolen vuoden vankeustuomion seksuaalirikoksista. Sen osalta korkein oikeus on evännyt valitusluvan eli tuomio pysyy.

Ohjaaja esittää rajun väitteen oikeuslaitoksen toiminnasta ja siitä, miksi Auer sai tuomion seksuaalirikoksista. Päättely kulkee suunnilleen seuraavasti: koska Auer ei ole istunut lain mukaan syyttä, hänelle ei tarvitse maksaa isoja korvauksia, vaikka ylemmät oikeusasteet lopulta taas kumoaisivat murhasta langetetun elinkautisen.

- Murhatuomion mahdollinen kaatuminen ei merkitsisi mitään tuomiota ajaneille siinäkään mielessä, että yleisön silmissä Auer on jo demonisoitu.