PÄIVI PALM
Halikon jyhkeässä Hirvilinnassa on jo jouluista. Vanhassa viljamakasiinissa palavat kynttilät kahdessa kuusessa, piparkakut tuoksuvat ja takassa räiskyy valkea.
Oopperalaulaja Pentti Perksalo ja hänen Paula -vaimonsa ovat koristaneet talon perinteisen kotikonsertin kunniaksi jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Vuosi vuoden perään Hirvilinnaan kokoontuu sukua ja ystäviä musisoimaan.
Paula Perksalo sanoo, että perinteen pitää jatkua muuttumattomana. Eräänä jouluna piparkakkuja ei ollutkaan kuusessa ja se oli pojanpojille murheen paikka. Niinpä nytkin pikkuiset tähtipiparit ovat jo paikallaan.
Hirvilinnassa lauletaan ja soitetaan vanhoja tuttuja joululauluja. Pentti Perksalon osalle lankeaa Oi jouluyö, johon varmaan jokainen joulun toivekonsertti huipentuu. Ja äänessä on yleensä Jussi Björling.
- Björlingin laulu on kirkasta, kaunista ja keveää. Äänessä on nuori mies. Minun tulkintani on toinen, siinä on rytinää ja jyskettä, luonnehtii Perksalo. Hän sanoo, ettei Wagner-tenorilta oikein voi muuta odottaakaan kuin raskasta otetta.
Hirvilinnan kolmannessa kerroksessa on laulajan työhuone. Kirjahylly on täpötäynnä, ikkunan ääressä on flyygeli, seinää koristaa taiteilijan muotokuva. Hän on siinä Otellon roolissa uransa alkumetreillä.
Perksalo ei ammattilaisuransa jälkeenkään ole tyytynyt laulamaan joululauluja vain läheistensä iloksi. Äskettäin julkistettiin Salo-Uskelan seurakunnan tuottama joululevy, jossa Perksaloa säestävät hänen oma sellistipoikansa Jukka ja Salon kanttori Kaisa Suutela-Kuisma.
Taiteilija panee levyn pyörimään. O Helga Natt soi vahvana ja voimakkaana urkujen säestyksellä.
- On todella rytinää, kun urutkin vielä ovat mukana, sanoo taiteilija ilmeisen tyytyväisenä.
Joululevyllä on mukana suuri joukko klassikoita, muun muassa Sylvian joululaulu, Arkihuolesi kaikki heitä ja Heinillä härkien kaukalon.
Flyygelin ääreen joka päivä
Mies on ollut poissa oopperalavoilta jo vuosikaudet, mutta musiikki kulkee yhä mukana. Joka päivä hän istuu flyygelin ääressä soittamassa ja laulamassa.
- Laulan omaksi ilokseni ja pitääkseni putkiston kunnossa.
Pentti Perksalo teki komean kansainvälisen uran ja tuli tunnetuksi ennen kaikkea Wagner-tenorina. Voimistelunopettaja ja filosofian maisteri aloitti laulamisen vasta 40-vuotiaana ja nousi nopeasti maineeseen. Nyt hän on 76-vuotias ja kriitikot hämmästelevät, miten muuttumattomana vahva tenori on yhä säilynyt.
Joululevy tehtiin kolmessa päivässä viime kesänä. Kanttori Kaisa Suutela-Kuismalle työ oli suuri elämys.
- Urut jyräävät helposti laulajan kuin laulajan, mutta kerrankin sain soittaa täysillä ja lujaa. Laulajan ääni kyllä kesti.
Esiintymisiä harvakseltaan
Pentti Perksalo ei kaipaa enää oopperalavoille. Hänen kiertue-elämäänsä kesti toistakymmentä vuotta ja se riittää yhdelle miehelle.
- Laulajan työ ja koko matkusteleva elämäntapa on todella raskas. Varsinkin freelancerilla on rankkaa. On mentävä, kun töitä ilmaantuu ja sairastaa ei saa.
Hirvenlinna oli jo tuolloin 1970- ja 1980-luvuilla laulajan tukikohta, jonne hän palasi aina kun suinkin vain voi.
Esiintymismatkoilla hän urheili. Juoksulenkki kuului ohjelmaan aina esityksen jälkeisenä aamuna, se toimi tehokkaana tyhjennysharjoituksena. Sen verran taajaan esiintymisiä oli, että eräänkin hotellin vastaanotossa hänet tunnettiin mister Nurmena.
- Paavo Nurmi tunnettiin siihen aikaan maailmalla oikein hyvin, naureskelee Perksalo.
Esiintymään hän sentään malttaa silloin tällöin lähteä. Mutta yleisön eteen pitää mennä valmistautuneena: saunaan ei ole asiaa viikkoon ja putkistoa puhdistellaan monta päivää.
Eläkeläinen ei halua lipsua. Täysipainoinen suoritus on hänen mielestään yleisön arvostamista.
Tenoripula askarruttaa
Pentti Perksalo löi itsensä aikanaan läpi nopeasti. Hänelle tarjottiin Kansallisoopperaan vakituista kiinnitystä, mutta veri veti maailmalle.
- Kun kerran oli äänen saanut, sitä piti päästä käyttämään. Vahvoja puoliani olivat varmaankin nopea oppimiskyky ja muisti. Ne auttoivat raskaiden Wagner-roolien omaksumisessa.
Nykyistä tenoripulaa Pentti Perksalo hiukan ihmettelee. Nuorilla laulajilla on kuitenkin hänen mielestään melkoisesti mahdollisuuksia nousta esiin. Suomessakin on lukuisia laulukilpailuja.
- Ja onhan meillä maakuntaoopperatkin, joista päästä uran alkuun. Mutta lujaa työtä menestyminen tietenkin vaatii. Aloittelevalla tenorilla pitäisi myös olla jo roolejakin valmiiksi opeteltuina, arvelee Perksalo.
- Ilman kovaa työntekoa ei kuitenkaan alalla selviydy. Stressiäkin on luvassa riittämiin. Sitä aiheutuu jo äänen kunnossapidosta. Laulajan instrumentti kulkee aina mukana ja sitä on varjeltava. Viulisti voi sentään välillä pistää soittimensa syrjään.
