JY:n tutkija Current Biology -lehdessä: Käyttäytyminen voi siirtyä eläinlajilta toiselle
Uusi tutkimus osoittaa sepel- ja kirjosieppojen kykenevän kopioimaan pesäpaikkamieltymyksiä tali- ja sinitiaisilta. Lajienvälistä sosiaalista oppimista ei ole aiemmin osoitettu vapaana elävillä eläimillä, kertovat torstaina 5.7. Current Biology -lehdessä julkaistussa artikkelissa Janne-Tuomas Seppänen Jyväskylän yliopistosta ja Jukka T. Forsman Uppsalan yliopistosta (nyk. Oulun yliopistossa).
- Kokeen idea sai alkunsa huumorimielellä alkaneesta keskustelusta pitkän lokakuisen maastopäivän jälkeen. Harmaantuneiden linnunpönttöjen etsiminen harmaasta metsästä olisi ollut paljon helpompaa, jos ne olisi maalattu vaikkapa punaisiksi, kertoo Seppänen.
- Pohdimme miten eri tavoin merkityt tiaisten pesäpöntöt vaikuttaisivat sieppojen valintoihin, mikä lopulta johti yhtäaikaisesti Gotlannissa ja Oulussa tehtyihin maastokokeisiin, jatkaa Forsman.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet muuttolintujen hakeutuvan paikkalintujen seuraan pesimisalueita ja -paikkoja valitessaan. Lisäksi tiedettiin, että siepot tarkastavat sekä lajitovereidensa että tiaisten asuttamia pönttöjä valintoja tehdessään. Tutkijat päättivät testata vaikuttaisiko paikkalintujen keinotekoisesti aikaansaatu mieltymys sinänsä merkityksettömiin geometrisiin symboleihin sepel- ja kirjosiepponaaraiden pesäpaikkavalintoihin.
- Keväällä ennen sieppojen saapumista tiaisen asuttamien pesäpönttöjen suuaukolle maalattiin joko kolmio tai ympyrä, ja saapuvat siepot saivat sitten valita mielensä mukaan eri symboleilla merkittyjä pönttöjä, selittää Seppänen.
Sepel- ja kirjosieppojen käyttäytymisen samankaltaisuus 950 km päässä toisistaan tehdyissä kokeissa yllätti tutkijat. Aikaisin munineet naaraat eivät välittäneet symboleista, mutta mitä pidemmälle pesimiskausi eteni, sitä voimakkaammin siepot suosivat sillä metsäkuviolla tiaisten näennäisesti suosimaa symbolia.
Tutkijoiden mukaan myöhemmin pesivät naaraat luottavat sosiaaliseen informaatioon enemmän kuin aikaisemmin saapuvat todennäköisesti siksi, että niillä on vähemmän aikaa hankkia informaatiota itse. Lisäksi myöhemmin pesivät naaraat ovat todennäköisesti nuorempia ja kokemattomampia yksilöitä joilla ei ole aikaisemmilta pesimiskausilta hankittua informaatiota.
Lajienvälinen sosiaalinen oppiminen voi olla yleinen ilmiö eläinkunnassa, sillä useiden lajien tiedetään tarkkailevan muiden lajien läsnäoloa ravinnonhankinnassaan ja elinympäristöjä valitessaan.
- Tällä voi olla laajempia vaikutuksia ekologiassa ja evoluutiossa. Populaatioiden esiintymiseen, selviytymiseen ja levittäytymiseen voisivat oleellisesti vaikuttaa muilta lajeilta hankittu informaatio ja kopioidut käyttäytymispiirteet, huomauttaa Forsman.
- Sosiaalinen oppiminen lajien välillä voi johtaa niiden esiintymisen ja ekolokeroiden suurempaan päällekkäisyyteen. Tästä puolestaan voi olla mallina toimivalle lajille hyötyä tai haittaa, mistä voi olla evolutiivisia seurauksia. Haitalliselta informaatioloiselta tietoa kannattaisi piilotella, kun taas hyödylliselle naapurille informaatiota kannattaisi jopa mainostaa, Seppänen ehdottaa.
Lisätietoja:
Janne-Tuomas Seppänen, 0400-676223, janseppa@jyu.fi
Artikkelin abstrakti on luettavissa osoitteessa
http://www.current-biology.com/
- Kokeen idea sai alkunsa huumorimielellä alkaneesta keskustelusta pitkän lokakuisen maastopäivän jälkeen. Harmaantuneiden linnunpönttöjen etsiminen harmaasta metsästä olisi ollut paljon helpompaa, jos ne olisi maalattu vaikkapa punaisiksi, kertoo Seppänen.
- Pohdimme miten eri tavoin merkityt tiaisten pesäpöntöt vaikuttaisivat sieppojen valintoihin, mikä lopulta johti yhtäaikaisesti Gotlannissa ja Oulussa tehtyihin maastokokeisiin, jatkaa Forsman.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet muuttolintujen hakeutuvan paikkalintujen seuraan pesimisalueita ja -paikkoja valitessaan. Lisäksi tiedettiin, että siepot tarkastavat sekä lajitovereidensa että tiaisten asuttamia pönttöjä valintoja tehdessään. Tutkijat päättivät testata vaikuttaisiko paikkalintujen keinotekoisesti aikaansaatu mieltymys sinänsä merkityksettömiin geometrisiin symboleihin sepel- ja kirjosiepponaaraiden pesäpaikkavalintoihin.
- Keväällä ennen sieppojen saapumista tiaisen asuttamien pesäpönttöjen suuaukolle maalattiin joko kolmio tai ympyrä, ja saapuvat siepot saivat sitten valita mielensä mukaan eri symboleilla merkittyjä pönttöjä, selittää Seppänen.
Sepel- ja kirjosieppojen käyttäytymisen samankaltaisuus 950 km päässä toisistaan tehdyissä kokeissa yllätti tutkijat. Aikaisin munineet naaraat eivät välittäneet symboleista, mutta mitä pidemmälle pesimiskausi eteni, sitä voimakkaammin siepot suosivat sillä metsäkuviolla tiaisten näennäisesti suosimaa symbolia.
Tutkijoiden mukaan myöhemmin pesivät naaraat luottavat sosiaaliseen informaatioon enemmän kuin aikaisemmin saapuvat todennäköisesti siksi, että niillä on vähemmän aikaa hankkia informaatiota itse. Lisäksi myöhemmin pesivät naaraat ovat todennäköisesti nuorempia ja kokemattomampia yksilöitä joilla ei ole aikaisemmilta pesimiskausilta hankittua informaatiota.
Lajienvälinen sosiaalinen oppiminen voi olla yleinen ilmiö eläinkunnassa, sillä useiden lajien tiedetään tarkkailevan muiden lajien läsnäoloa ravinnonhankinnassaan ja elinympäristöjä valitessaan.
- Tällä voi olla laajempia vaikutuksia ekologiassa ja evoluutiossa. Populaatioiden esiintymiseen, selviytymiseen ja levittäytymiseen voisivat oleellisesti vaikuttaa muilta lajeilta hankittu informaatio ja kopioidut käyttäytymispiirteet, huomauttaa Forsman.
- Sosiaalinen oppiminen lajien välillä voi johtaa niiden esiintymisen ja ekolokeroiden suurempaan päällekkäisyyteen. Tästä puolestaan voi olla mallina toimivalle lajille hyötyä tai haittaa, mistä voi olla evolutiivisia seurauksia. Haitalliselta informaatioloiselta tietoa kannattaisi piilotella, kun taas hyödylliselle naapurille informaatiota kannattaisi jopa mainostaa, Seppänen ehdottaa.
Lisätietoja:
Janne-Tuomas Seppänen, 0400-676223, janseppa@jyu.fi
Artikkelin abstrakti on luettavissa osoitteessa
http://www.current-biology.com/
