MTV3.fi listaa viikoittain jääkiekon SM-liigan suurimmat onnistujat ja epäonnistujat. Tällä kertaa tarkastelussa ovat finaalisarjan edesottamukset.

1. Jani Tuppurainen, JYP
Muhoksen mies on osoittanut, että päättäväisyydellä ja kovalla työnteolla voi kehittyä hieman kypsemmälläkin iällä. 32-vuotias hyökkääjä ei ole enää poikanen, mutta nousi viimeistään tänä keväänä suuremman yleisön tietoisuuteen. Tuppurainen nakutti finaaleissa maukkaat pisteet 4+3. Tämän lisäksi raakaa tsemppaamista vaihdosta toiseen joka kerta. Täysin ansaitusti pudotuspelien MVP. Aukeaisiko näillä esityksillä paikka Leijonien MM-ryhmässä?

2. Eric Perrin, JYP
Jyväskyläläisten sydämiin itsensä juurruttanut Perrin oli parhaimmillaan silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsi. Kanukki keräsi finaalisarjassa vielä Tuppuraistakin muhkeamman saldon tehoilla 2+7. Kirsikka kakun päällä oli ratkaisevan finaalin voitto-osuma. Tiettävästi puolikuntoisena pelanneen sentterin ura on katkolla ja mies palaa perheensä luokse pohtimaan mahdollista uran jatkoa.

3.Riku Helenius, JYP
Jokainen joukkue tarvitsee voittavan maalivahdin ja Helenius oli sellainen. Paikoitellen kiekko vaikutti pomppivan pahasti ja torjuja keskittyikin vain vetojen blokkailuun puolustuksen hoidellessa kakkoskiekot. Teki viimeisessä finaalissa muutaman huikean torjunnan ja piti Pelicansin yhdessä maalissa. Helenius tekee vahvaa uutta tulemista aiempien kausien pettymysten jälkeen.

4. Huikea finaalitunnelma
Sekä Jyväskylässä että ennen kaikkea Lahdessa oli aistittavissa todellinen kiekkobuumi. Kumpikin joukkue sai omiltaan kovaa kannatusta ja aivan aiheesta. Pelicansin finaalipaikka viime kevään liigakarsintojen jälkeen ja JYPin nousu synkeän syksyn jälkeen olivat lähes uskomattomia juttuja. Kiekkojännärit osasivat antaa hienoille suorituksille arvoa. Rehdistä urheiluhengestä kertoo myös JYP-fanien kannustus vastustajalle palkintojenjaon yhteydessä.

5. Tommi Paakkolanvaara, Pelicans
Kokenut Paakkolanvaara oli yksi lahtelaisten tasaisimmista suorittajista niin pudotuspeleissä kuin myös finaalisarjassa. Loppua kohden sentteri pystyi jopa nostamaan tasoaan ollen lahtelaisten ehdotonta eliittiä. Paakkolanvaara uskalsi pelata rohkeasti kiekollisena ja fyysisesti. Kun tähän lisätään JYPin tehonyrkin pimentäminen tasakentällisin, niin kokonaiskuva jäi selkeästi plussalle. Positiivinen maku jäi myös Joonas Järvisen ja Arttu Luttisen esityksistä.

1. Justin Hodgman, Pelicans
Tuittupää laittoi hölmöilyillään kapuloita rattaisiin lähes koko ajan. Parhaimmillaan Hodgman oli finaaleissa huikea ja ratkaisevassakin ottelussa kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes kasetti levisi – jälleen kerran. Äärimmäisen taitava peluri tarvitsee kosolti malttia ja tietyllä tavalla tuittuilu kertoo siitä, että mies ei ole vielä kypsä ammattiurheilija. Korvien väli kuntoon ja sen jälkeen vain taivas on rajana.

2. Ryan Lasch, Pelicans
Lasch sai Jyväskylän suunnasta huutoja teatraalisista kaatumisistaan, mutta se ei ole oikea syy flop-listauksen kakkossijaan. Puolivälierissä Kärppiä vastaan seitsemän peliä, 1+5 pistettä. Välierissä Bluesia vastaan viisi peliä, 4+5 pistettä. Finaaleissa JYPiä vastaan viisi peliä, 0+1 pistettä. Tämä tiivistää tylyllä tavalla Laschin annin tärkeimmällä hetkellä. Aivan noin huono jenkkihyökkääjä ei ollut, kuin mitä numerot antavat ymmärtää, mutta ei paljoa parempikaan.

3. Sekoileva tuomaritoiminta
Finaaleja puhalsi kolme eri päätuomariparia. Nähtyjen otteiden perusteella on helppo sanoa, että se oli iso virhe. Parissa ottelussa peli meinasi lähteä kokonaan raitapaitojen otteesta, kun tietynlainen jämäkkyys ja pelin johtaminen loistivat poissaolollaan. JYP vaikutti kärsivän enemmän oudoista tuomioista, vaikka tilanne ei ollut helppo kummallekaan joukkueelle. Lopulta tuomaritoiminta ei ollut ratkaisevassa osassa, mutta ei kuitenkaan finaalien arvoista.

4. Pelicansin uhkapeli ja epäonni
Lahtelaiset taisivat pelata Niko Hovisen kanssa upporikasta ja rutiköyhää. Selvästi keskenkuntoinen Hovinen joutui lopullisesti telakalle toisen finaaliottelun jälkeen tuskaisen esityksen päätteeksi. Joonas Kuusela paikkasi vähintään kelvollisesti, mutta vahti koki kovia epäonnisen tilanteen seurauksena. Niskakipujen vuoksi hänkin joutui sivuun ja lopulta vastuussa oli vasta 17-vuotias Janne Juvonen. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Juvoseen Pelicans ei todellakaan kaatunut. Silti Pelicans-faneilla riittää asian tiimoilta jossiteltavaa.

5. Markus Seikola, Pelicans
Puolustajien maalipörssin runkosarjassa pokannut Seikola oli pudotuspeleissä kuin märkä rätti. Suoritukset olivat hyökkäyspäässä hieman sinnepäin ja puolustuksessa eivät edes sitäkään. Mies suli todella pahasti kauden kriittisimmillä hetkillä. Maalitili jäi avaamatta ja epäonnistumisten myötä itseluottamus hukkui kokonaan. Paha pettymys.